Sprinttiharjoitukset, tehokkain tapa laihtua?

Viime vuosina on kuntoilu tullut voimakkaasti osaksi elämääni. Välillä  kuntoilen hyvinkin intensiivisesti, 4-5 kertaa viikossa, ilman että se olisi juurikaan vaikuttanut painoon, jota on selkeästi liikaa. Syksyisin ja keväisin olen käynyt kolmesti viikossa kuntosalilla kahden ja kolmen kuukauden jaksot, kesällä pyöräilen ja uin. Vuoden ympäri  käyn pitkillä kävelylenkeillä sekä poljen kotona kuntopyörällä/soudan soutulaitteella. Kuten sanottu, on paino kuitenkin reilusti suositusten yläpuolella ja vaikka niin kauan kuin tunnen voivani hyvin, viittaan kintaalla suosituksille,  täytyy myöntää, että kyllä 10-15 kilon painonpudotus tekisi hyvää.

Viime vuodet ovat tuoneet kuvioihin myös toisen uuden harrastuksen, ravinto- ja kuntoiluaiheisten tutkimusten seuraamisen. Näistä tutkimuksista olen saanut vahvistusta käsitykselleni, että jos tavoitteena on  ainoastaan painonpudotus, ei pelkällä liikunnan lisäämisellä pääse kovinkaan pitkälle. En tietenkään vähättele liikunnan monia positiivisia vaikutuksia, niitä on kiistatta paljon. 

Voisiko kuitenkin olla niin, että olemme painonpudotuksen kannalta kuntoilleet/liikkuneet väärin. Stephan kirjoittaa tänään loistavassa blogissaan Whole Health Source HIIE-harjoituksista (high-intensity intermittent exercise), suomeksi suunnilleen “korkean intensiteetin sprinttiharjous” (huono suomennos, ehdota mielellään parempaa). Stephan kertoo mm tästä australialaistutkimuksesta, jossa tutkittiin HIIE:harjoitusten vaikutusta 45 nuoreen naiseen. Tutkittavien BMI oli 23.22 ja ikä 20.22.0 vuotta. Toinen ryhmä teki 15 viikon ajan pitkäaikaisia harjoituksia kuntopyörällä ja toinen lyhyitä kahdeksan sekunnin sprinttejä. Molempien ryhmien kardiovaskuläärinen kunto parani.  Kuitenkin vain sprinttiryhmän kokonaispainoindeksi laski huomattavasti, samoin kuin mm paastoplasman insuliini.

Tässä BBC: välittämässä uutisessa kerrotaan myös sprinttiharjoitusten positiivisista vaikutuksista diabeteksen ehkäisyyn.